17 neurokirurgia: HUS 2012 vs. Uganda 2020?

Keskustelu kehitysmaiden terveydenhuollosta pyörii yleensä perusasioiden ympärillä. Ripulia, matokuureja, synnytyksiä, malariaa, keuhkokuumeita.

Vähemmän puhutaan siitä, että myös kehitysmaissa sairastutaan syöpiin ja muihin vaativaa erikoishoitoa vaativiin sairauksiin. Täälläkin ihmiset saavat sydänkohtauksia ja joutuvat pahoihin onnettomuuksiin.

Moni lähtee diagnoosin saatuaan kotiin kuolemaan. Hoito on liian kallista. Tarjontaa on liian vähän. Laatu on huonoa.

Otetaan esimerkiksi neurokirurgia. Neurokirurgia on keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen leikkaushoitoa. Ala hyödyntää huipputeknologiaa ja kehittyy jatkuvasti vahvasti. HUS:n mukaan:

”Vaativaa neurokirurgiaa voidaan tehdä vain ylipistosairaaloissa, joissa on korkeatasoinen teho-osasto sekä mahdollisuus yhteistyöhön muiden lääketieteellisten erikoisalojen kanssa (mm. neuroanestesiologia, neuroradiologia, neuropatologia, neurologia, lastenneurologia, kliininen neurofysiologia, neuro-otologia ja neuro-oftalmologia).”

HUS:ssa on 17 neurokirurgia. He palvelevat 1,5 miljoonaa uusmaalaista ja lisäksi osa vaativimmista leikkauksista on keskitetty valtakunnallisesti HUS:iin.

Mulagon sairaala täällä Kampalassa on Ugandan suurin ja tärkein sairaala. Sinne pitäisi siirtää hankalimmat tapaukset. Sairaalassa on 1 500 vuodepaikkaa, mutta potilaita on tuplasti.

Mulagon sairaalassa työskentelee neljä neurokirurgia. Lisäksi ilmeisesti kaksi toimii muualla Ugandassa. Nämä siis palvelevat 35 miljoonaa ihmistä. Yksikään Ugandan kirurgeista ei tietenkään ole HUS:n Juha Hernesniemen kaltainen kansainvälinen stara.

Yhdysvaltalainen Duken yliopisto on neurokirurgi Michael Haglundin johdolla tukenut Mulagon sairaalan neurokirurgeja. Kirurgeille ja muulle henkilökunnalle on annettu koulutusta ja sairaalaan on toimitettu yli 4 miljoonan dollarin edestä välineitä. Vuonna 2007 sairaalassa oli esimerkiksi vain yksi hengityskone ja sekään ei ollut leikkaussalissa. Leikkauksissa potilaiden hengitystä oli tuettava happipussia puristelemalla.

Haglund on vuodesta 2007 alkaen käynyt vuosittain Ugandassa tekemässä leikkauksia ja kouluttamassa kirurgeja. Tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä Ugandassa olisi 17 neurokirurgia. Hankkeessa on saavutettu positiivisia tuloksia. Tehtyjen leikkausten määrä on kasvanut ja osaaminen lisääntynyt. Nyt tammikuussa Mulagossa avattiin uusi neurokirurgiaan keskittyvä leikkaussali, jonka rahoittamiseen Maailmanpankki osallistuu.

Haglundin tiimi oli täällä pari viikkoa sitten. Lehtijutun mukaan Mulagon sairaalassa ei tällä hetkellä pystytä steriloimaan kirurgisia instrumentteja eikä mitään muutakaan. 60-luvulla asennetut boilerit ovat rikki. Ajatelkaa, monen tuhannen ihmisen sairaala, jossa ei voida steriloida välineitä. Sterilointi on toistaiseksi ulkoistettu yksityiselle sairaalalle, mutta välineitä joudutaan usein odottelemaan.

Mulagon teho-osaston toiminta on myös keskeytynyt useasti. Vauvoja on kuollut kun keskoskaappeja ei ole tarjolla. Henkilökunnan työmoraali on alhainen. Huoltomiesten väitetään tahallaan rikkoneen viemäreitä ja jopa keskeyttäneen hapenjakelun, jotta he saisivat työtilauksia ja rahaa. Sairaalan johtajan mukaan nämä ongelmat on kuitenkin nyt ratkaistu. Sairaalasta arvioidaan, että budjetin tulisi olla kolminkertainen.

Mulagossa neurokirurgisia operaatioita tehdään vain muutamana päivänä viikossa. Periaatteessa leikkaukset ovat kaiketi ilmaisia (tosin veikkaan, että leikkaukseen päästäkseen on lahjottava henkilökunta). Käytännössä tarjontaa on niin vähän, että suurin osa joutuisi hakeutumaan yksityiselle puolelle.

Neurokirurgisen operaation voi saada Nairobissa halvimmillaan noin 8 000 eurolla. Tyypillisesti hinta olisi kuitenkin kaksin- tai kolminkertainen. Ymmärtääkseni näihin lukuihin ei sisälly matkoja ja muuta hoitoa. Kansantuotteeseen suhteutettuna tämä tarkoittaisi Suomessa 270 000 – 550 000 euroa, mutta hintojen vertailu on aika hedelmätöntä.

Meillä kun kaikki onneksi hoidetaan lähes ilmaiseksi hyvin toimivassa julkisessa terveydenhuollossa.