YK tuhlaa palkkoihin

Joistain asioista sanotaan, että jos niitä ei olisi, ne pitäisi keksiä. YK on minusta tällainen. Meillä on oltava jokin kanava, jonka kautta maailman valtioiden on suorastaan pakko käydä dialogia. Toki YK:n toiminta monissa menneissä ja nykyisissä kriiseissä on ollut täysin selkärangatonta. Ruandan kansanmurhaa YK ei halunnut estää ja samankaltainen välttely on nyt käynnissä Syyriassa.

YK:lla on myös valtava määrä erilaisia säätiöitä ja järjestöjä, jotka tekevät paljon työtä erityisesti kehitysmaissa. Omat järjestönsä on lapsille, naisille, väestölle, maailmanperintökohteille, ympäristölle, kehitysyhteistyölle ja niin edelleen. Saavutukset vaihtelevat, mutta varmasti YK saa aikaan paljon hyvää, välttämättömän pahan lisäksi. YK:n budjetti on yli 5 miljardia dollaria ja henkilöstökulut ovat suurin yksittäinen menoerä. YK työllistää yli 50 000 ihmistä.

Minusta nämä 50 000 ihmistä saavat liikaa palkkaa. YK:n palkat, joista ei makseta veroja, määräytyvät vuonna 1921 kehitetyn Noblemairen periaatteen mukaisesti. Edes Wikipedia ei tunne tätä konseptia, mutta ymmärtääkseni se on nimetty Kansainliitossa työskennelleen ranskalaisen diplomaatin mukaan. Ideana on, että kansainvälisen työn tekijöille on maksettava vähintään yhtä hyvin, kuin virkamiehille parasta palkkaa maksavassa jäsenmaassa (eli Yhdysvalloissa). YK:n palkat ovat itse asiassa karanneet jopa tämän rajan yli ja esimerkiksi New Yorkissa palkat ovat noin kolmanneksen suurempia kuin vastaavat julkisen sektorin palkat.

Kehitysmaissa palkat ovat periaatteen mukaisesti tietysti poskettoman suuria suhteessa paikallisen tulotasoon. Palkka määräytyy uratason mukaan, ja asemapaikka vaikuttaa erilaisten lisien määrään. Lisäksi usein maksetaan asumistukea, tukea lasten koulumaksuihin, tukea perheen elättämiseen jne. Paikallisesti palkattu henkilökunta saa kansainvälistä henkilökuntaa huonompaa palkkaa. Nämäkin palkat ovat toki paikallisesti katsoen todella hyviä.

Tätä ei tule koskaan tapahtumaan, mutta minusta YK:n pitäisi luopua Noblemairen periaatteesta. Palkkoja pitäisi laskea rajusti. Maailma on hyvin erilainen kuin 90 vuotta sitten. Maailma on pienempi, verkottuneempi ja kansainvälisempi. Vuonna 1921 kansainvälisiin tehtäviin lähtevät tekivät suurempia ”uhrauksia” kuin nykyään ja ottivat suurempia riskejäkin. Nykyisin ulkomailla asuva voi jutella vaikka päivittäin kotimaassa asuvien ystävien ja sukulaisten kanssa. Lentokoneella pääsee liikkumaan kätevästi.  Lähes kaikissa kehitysmaissa on tarjolla valtavasti mukavuuksia ja palveluita varakkaille.

Tarjonta on myös muuttunut. Työurat ovat joustavampia. Maailmassa on valtavasti huippukoulutettuja nuoria, jotka eivät löydä ensimmäistä kunnollista työpaikkaa. Monet heistä olisivat varmasti valmiita työskentelemään YK:n palveluksessa vaikkapa puolella nykyisestä palkkatasosta (aivan aloittelijalle tämä puolikas voisi olla vaikkapa Ruandassa noin 35 000 dollaria vuodessa verottomana ja asumistuet ja muut päälle --- ja  tämäkin olisi minusta liikaa). Kansalaisjärjestöt löytävät kansainvälisiin tehtäviin työntekijöitä huomattavasti YK:ta pienemmillä palkoilla. Motivoituneita ihmisiä löytyisi takuulla. Palkka voitaisiin myös sitoa suoritustasoon --- hyvin toteutettuna tällainen järjestelmä rohkaisisi parhaimpia työntekijöitä pysymään YK-tehtävissä.

Lisää:

Miten YK:n palkat muodostuvat? 

http://users.ictp.it/~staff/psalaries.html

https://careers.un.org/lbw/home.aspx?viewtype=SAL

Kritiikkiä:

http://articles.nydailynews.com/2012-04-26/news/31413501_1_civil-servants-salaries-united-nations

http://www.heritage.org/research/reports/2012/10/united-nations-us-should-hold-the-line-on-un-salaries

http://www.hurriyetdailynews.com/the-principle-that-created-the-eu-political-crisis-.aspx?pageID=449&nID=14221&NewsCatID=400