Mikrolainojen lyhyt oppimäärä

Lainoja köyhille?

Arviolta 150 - 200 miljoonaa ihmistä on ottanut mikrolainan mikrolainaukseen erikoistuneelta organisaatiolta (Microfinance Institutions, MFI). Maailman köyhimmät lainaavat myös paikallisilta rahanlainaajilta ja tietysti tuttavilta ja sukulaisilta. Paikallisten rahanlainaajien korot ovat yleensä todella korkeita. Räikeän esimerkin tarjoavat Chennain vihannesmyyjät, jotka saattavat maksaa pääomittajilleen yli 4,5 % päiväkorkoa. Jos lainaisi tuolla korolla euron tänään, vuoden päästä pitäisi maksaa takaisin yli 18 miljoonaa. Tyypillisempi esimerkki on kuitenkin noin 60 – 80 % vuosikorko.

Mikrolainojen historia ulottuu 1970-luvun puoliväliin. Innovaatio ei suinkaan ollut se, että köyhät voisivat hyötyä lainoista. Ongelma on, että köyhille lainaaminen on kallista ja vaikeaa. Kun summat ovat pieniä, väistämättömät hallinnointikulut nostavat korot pilviin. Lisäksi maksuhäiriöiden riskit ovat suuria ja maksuhäiriöisten saaminen vastuuseen vaikeaa. Tämä puolestaan nostaa jälleen korkoja, joka puolestaan entisestään nostaa maksuhäiriöiden riskejä. 

Mikroluototukseen kehitettiin kuitenkin toimivia mekanismeja, joilla maksuhäiriöiden määrä on saatu painettua hyvin alas. Luotottajat toimivat hyvin paikallisesti. Lainaajat muodostavat ryhmiä, jotka ovat joskus yhteisvastuussa veloista. Vaikkei yhteisvastuuta olisikaan, ryhmäpaine vaikuttaa silti kaikkiin. Luotottaja edellyttää, että ryhmät kokoontuvat säännöllisesti, usein viikoittain. Lainojen myöntämisestä ja perimisestä vastaavalla työntekijällä on vahvat kannustimet hankkia uusia asiakkaita ja saada olemassa olevat asiakkaat maksamaan velkansa. Näillä keinoilla sekä riskejä että hallinnointikuluja on saatu painettua niin alas, että mikroluototus usein rahoittaa itse itsensä.

Korot ovat silti korkeita. Aasiassa lainoista saatetaan maksaa noin 20 – 25 % vuosikorkoa. Muualla maailmassa korot ovat usein korkeampia.

Pelastavatko mikrolainat maailman?

Vielä joitakin vuosia sitten mikroluotottajiin suhtauduttiin valtavan innostuneesti. Mikrolainojen nähtiin olevan jopa tärkein instrumentti köyhyyden ja kurjuuden vähentämiseen. Mikä hienointa, köyhät itse kiskoisivat itsensä pois köyhyydestä.

Jos ostaa lainarahoilla kulutushyödykkeitä, mikrolainaajan logiikka on sama kuin kenellä tahansa velaksi elävällä. Kyseinen henkilö on valmis maksamaan koron siitä, että saa haluamansa hyödykkeet heti. Tämä voi olla pakon sanelemaa tai sitten ei. Mikrolainojen harteille ei kuitenkaan ole soviteltu Suuren Pelastajan viittaa vain siksi, että niiden avulla ihmiset voivat ostaa telkkareita. Ns. Oikea Tapa Käyttää Laina on investoida se tuottavasti. Tämän tuloja generoivan investoinnin avulla lainaaja voi sitten maksaa lainan takaisin ja parantaa asemaansa pysyvästi.  

Kaikki mikroluotottajat esittelevät esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat onnistuneet toimimaan juuri näin. Hienoa! Yleisesti todistusaineisto mikrolainojen kaikkivoipaisuudesta on kuitenkin painottunut nimenomaan yksittäistapauksiin ja hyviin stooreihin. Uskottavaa tilastollista ja kokonaisvaltaista analyysia on tehty vähemmän. Banerjee ja Duflo tekivät analyysin, jossa vertailtiin 104 Hyderabadin aluetta, joista puolessa alettiin tarjota mikroluottoja ja toisessa puolessa ei. Vuoden päästä ei ollut näkyvissä muutosta esimerkiksi naisten asemassa tai koulutukseen tai terveyteen käytetyn rahan määrässä. Eroja kuitenkin löytyi. Mikroluottoja tarjoavilla alueilla noin 7 % perheistä oli aloittanut vuoden sisällä uuden yrityksen, kun taas muilla alueilla osuus oli 5 %. Mikroluottoalueilla perheet olivat myös todennäköisemmin ostaneet televisioita, jääkaappeja ja polkupyöriä.   

Banerjeen ja Duflon välipäätelmä (lisätuloksia odotellessa) on, että mikrolainat ovat ansainneet paikkansa köyhyyden vastaisessa työssä, mutta niiden avulla ei tule tapahtumaan vallankumouksellisia muutoksia.

Miksi investoiminen on niin hankalaa?

Mikrolainan korko on siis tyypillisesti yli 20 % vuodessa ja pääoman takaisinmaksu aloitetaan yleensä heti viikon päästä lainan ottamisesta. Tämä malli asettaa sijoitetun pääoman tuotolle hurjat vaatimukset. Lisäksi mikroluotottajien äärimmäisen kurinalainen toimintamalli, joka on suunniteltu minimoimaan maksuhäiriöt, ei suosi riskinottoa.
  
Mikrolainat ovat siis sopiva finanssi-instrumentti joillekin maailman köyhistä. Yhä useammat tuntuvat uskovan, että aivan köyhimmille mikrosäästäminen on toimivampi finanssi-instrumentti. Toisaalta taas mikrolainat eivät sovellu hiukan isompia lainoja tarvitseville yrityksille, jotka olisivat halukkaita ottamaan enemmän riskiä.  

Köyhien yrittäjyyttä rajoittavat monet hankaluudet. Tulen palaamaan näihin jatkossa vielä monesti. Projektini on nimittäin yksi niistä monista, joissa koetetaan edesauttaa työllistymistä ja yrittäjyyttä. Ei ole helppo haaste!
Entä kaikki hurjat jutut?

Jatkuvasti käydään kiivasta väittelyä siitä, ketkä mikrolainoittajat (vaiko kaikki?) ovat verenimijöitä ja koronkiskureita. Viime vuosina muutamat suuret MFI:t ovat muuntautuneet voittoa tavoitteleviksi pankeiksi ja myös listautuneet. Esimerkiksi meksikolainen Compartamos –pankki on perinyt 100 % lähenteleviä korkoja. Toiset toimijat taas jatkavat not-for-profit -linjalla tai käyttävät voitot kehitysprojektien toteuttamiseen.

Mikroluotottajia on syytetty myös intialaisten maanviljelijöiden ajamisesta itsemurhiin ja muista väärinkäytöksistä. Grameen –pankin perustajaa, rauhannobelisti Yunusta on syytetty korruptiosta. Iso osa näistä syytöksistä tuntuu olevan katteettomia. Kenttä on kuitenkin niin iso ja kirjava, että epämääräisiä toimijoita varmasti löytyy. Lisäksi on varmasti lainaajia, jotka ovat velkakierteessä.   

Lähteet

Tämä teksti pohjautuu vahvasti seuraavaan kirjaan, jota voin hyvin lämpimästi suositella kaikille köyhyydestä ja kehityksestä kiinnostuneille.

Banerjee & Duflo: Poor Economics: A Radical Rethinking of the Way to Fight Global Poverty (2011)