Lounasmietelmiä

Istun Prunes –kahvilassa. Se on avattu muutamia kuukausia sitten ja on nopeasti kiilannut Kampalan mittavan expat –yhteisön suosikiksi. Istun patiolla ja juon vettä. Tarjoilija korjasi juuri pois lasagnen rippeet. Norah Jones soi hiljaa taustalla. Ympärilläni istuu parikymmentä lounastajaa. Suurin osa heistä ei ole ugandalaisia. Monet ovat täällä kehitysaputehtävissä, osa taas bisnestä tekemässä. Osa taas on puolison matkassa.

Kansainvälinen liiketoiminta Afrikassa on ollut vahvassa kasvussa. Ugandassakin on öljyä. Sen pumppaaminen on viivästynyt muun muassa huonon infrastruktuurin ja huonon hallinnon takia. Huonon hallinnon takia infrastruktuurin saaminen kuntoon kestää kauemmin kuin pitäisi. Tuotanto piti aloittaa vuonna 2009. Nyt puhutaan vuosista 2016 – 20. Ugandan lehdistössä esitettyjen näkemysten mukaan öljyala voisi työllistää 10 000 ihmistä. Suomen väestöön suhteutettuna se tarkoittaa noin yhtä Talvivaaraa. Lisäksi öljystä odotetaan muitakin tuloja. Nähtäväksi jää, hyötyykö näistä koko kansa vai vain pieni eliitti.

Kampalassa expatin on helppo asua kuplassa. Rahalla saa mukavuuksia ja palveluita. Kaupassa myydään Euroopasta tuotua parmesania ja gruyereä. Kadulla näkyy hienompia ja suurempia autoja kuin Suomessa keskimäärin. Ihan kaikkea ei vielä ole tarjolla. Vaativampaa sairaalahoitoa pitää hakea Nairobista tai Johannesburgista. Tilanne saattaa vielä muuttua, Kampala kasvaa vauhdilla.

Vauhdilla kasvaa myös Ugandan väestö. Kasvutahti on yksi nopeimmista maailmassa. Nyt ihmisiä on 35 miljoonaa. Jos nykyinen yli 3,5 % vuotuinen kasvu jatkuu, 50 vuoden päästä ihmisiä on yli 190 miljoonaa. Jo nyt riittämätön infrastruktuuri ei mitenkään pysy perässä. Asiantuntijat repivät hiuksiaan, kun yli 25 vuotta vallassa ollut presidentti Museveni vain puhuu väestöstä maan tärkeimpänä voimavarana ja statuskysymyksenä.  Ugandalainen nainen synnyttää keskimäärin melkein seitsemän lasta.

Kansainvälistä huomiota Uganda on viime aikoina kerännyt erityisesti neljän aiheen ympäriltä. Ensinnäkin iso osa Somalian rauhanturvaajista tulee Ugandasta. Maan hallitus on väläytellyt heidän kotiuttamistaankin. Oma arvioni on, että tämä saattaisi olla vain neuvottelutaktiikkaa kolmen muun ulkopoliittisen kysymyksen suhteen. Ugandalla ei nimittäin kovin montaa vipuvartta kansainvälisen yhteisön suuntaan ole.

Toiseksi, useat Euroopan maat ovat viime viikkoina keskeyttäneet Ugandan julkisen sektorin kautta jaettavan kehitysavun massiivisten korruptioepäilyjen takia.

Kolmanneksi, hiljan vuodetussa YK-raportissa Ugandaa syytetään Kongon M23-kapinallisten tukemisesta yhdessä Ruandan kanssa.   

Neljänneksi, Ugandassa pyritään jälleen saattamaan voimaan absoluuttisen vastenmielinen homovastainen laki. Laki tunnetaan myös nimellä ”Kill the Gays Bill”, koska äärimmäisissä tapauksissa homoseksuaalisuudesta tuomittaisiin kuolemanrangaistus. Vuonna 2009 laki ei mennyt läpi lähinnä kansainvälisen painostuksen takia. Nyt parlamentin voimahahmot kuitenkin vannovat runnovansa sen läpi ennen joulua.

Nyt sadekuuro alkaa olla ohitse ja jälkkäriksi tilaamani cupcake on syöty. Aika palata kotiin.